Operation Barbarossa

Lähtöasetelma

Kevät 1941. Kolmas Valtakunta on kahden sotavuoden aikana lakaisut altaan kaikki Manner-Eurooppalaiset vihollisensa. Ranska, Puola, Belgia, Hollanti, Tanska, Norja, Luxenburg, Jugoslavia, Kreikka jäivät kaikki Blitzkrieg jyrän alle enemmän tai vähemmän historialliseen malliin. Nyt edessä on kuitenkin kaikista kovin koitos. Idän sotaretki, operaatio Barbarossa.

Toukokuun puolivälissä 1941 kaikki alkaa olla valmista ja suunnitelmat on tehty. Uusia joukko-osastoja ei enää ennen operaation alkua voida odottaa. Onni näyttäisi olevan suopea hyökkäysjoukoille sillä sää näyttäisi olevan ennustuksia paljon parempi. Rasputitsa näyttäisi olevan lopuillaan normaali kevättä pari viikkoa etukäteen. Kesäkuun ensimmäiseksi päiväksi kaavailtua hyökkäystä voidaan ehkä hieman aikaistaa.

Valmistautuminen

Lopullisesta hyökkäyspäivämäärästä huolimatta joukot ja niiden tehtävät tulevat pysymään samoina. Wehrmacht on koonnut operaatiota varten suurimman maailmassa koskaan olleen kenttäarmeijan. 61 jalkaväkidivisioonaa, 15 jääkäridivisioonaa, 24 motorisoituadivisioonaa, 24 panssaridivisioonaa, 1 kevyt divisioona, 3 Waffen-SS divisioonaa ja 4 turvallisuusdivisioonaa sekä kymmeniä itsenäisiä pioneeri- ja tykistörykmenttejä. Yhteensä noin 3 miljoonaa miestä jaettuna kolmeen armeijaryhmään ja kymmeneen armeijaan. Maajoukkojen tukena operaatiossa toimii kolme Luftwaffen ilmalaivastoa yhteensä 1200 hävittäjäkoneen, 600 maataistelulentokoneen ja 400 pommikoneen voimin. Nämä voimat on jaettu 20:een hävittäjäryhmään, 10:een maataisteluryhmään ja 6:een pommitusryhmään. Myös Kriegsmarine osallistuu operaatioon koko Itämeren Laivastonsa osalta. Parhaimmassa tapauksessa operaatioon voi osallistua 4 raskasta risteilijää, 6 kevyttä risteilijää, 6 hävittäjää sekä sukellusveneitä. Lisäksi saksalaisten rinnalla ja komennossa taisteluihin osallistuu Romanialainen ja Unkarilainen armeijakunta yhteensä 30:n divisioonan voimin. Pohjoisella rintamalla Suomen armeija suorittaa itsenäisiä operaatioita 20 divisioonansa vahvuudella. Saksalaiset joukot Suomessa ovat alistettu Suomen komennon alle.

Hyökkäyssuunnitelma ja ensimmäiset tavoitteet

Kuten todettua Saksan hyökkäysrintama on jaettu kolmen armeijaryhmän ja kymmenen armeijan kesken. Jokaiselle armeijalle on asetettu omat tavoitteet. Itämeren rannikolta lukien:

Pohjoinen Armeijaryhmä

4. Armeija (von Brauchitsch)
3 Panssaridivisioonaa ja 8 jalkaväkidivisioonaa
Tavoitteena edetä Itä-Preussista edetä Itämeren vierustaa kohti pohjoista. Pääkohteina Riika, Tallinna ja lopulta Narva joki, johon jäädä puolustusasemiin jalkaväkidivisioonien voimin. Jos tilanne on suotuisa voidaan hyökkäystä jatkaa kohti Leningradia, muuten panssaridivisioonat siirretään tässä vaiheessa eteläisimmille sektoreille.

10. Armeija (Grün)
1 Panssaridivisioona, 2 motorisoituadivisioonaa, 3 jääkäridivisioonaa ja 8 jalkaväkidivisioonaa
Armeija etenee ensin Vilnan ja jatkaa siitä Baltian maiden rajan yli kohti koillista. Lopullinen tavoite linjalla Pskov-Polotsk mihin jäädään puolustusasemiin. 10. Armeija tukee tarvittaessa mahdollista 4. Armeijan hyökkäystä kohti Leningradia.

1. Armeija (von Kluge)
3 Jääkäridivisioonaa ja 8 jalkaväkidivisioonaa
Päätavoite on suoja Itä-Preussi ja kahden pohjoisemman armeijaryhmän armeijan oikea sivusta. Operaation alussa armeija valtaa Bialystokin ja sen jälkeen levittää rintamaansa 10. Armeijan etenemisen mukaan. 10. ja 4. armeijoiden saavutettua puolustusasemansa 1. Armeija siirtyy aktiivisesti tukemaan Keskisen Armeijaryhmän operaatioita Keski-Venäjällä.

Armeijaryhmällä on käytettävissään myös koko Kriegsmarinen Itämeren Laivasto, jonka päätehtävä on padota Punalaivasto satamiinsa, katkoa laivareitit Leningradin ja Baltianmaiden välillä sekä pitää meriyhteys Suomeen auki. Lisäksi armeijaryhmää tukee Luftwaffen osasto 4:n hävittäjäryhmän ja 4:n maataisteluryhmän yhteensä 480 koneen voimin.

Keskinen Armeijaryhmä

5. Armeija (von Küchler)
8 Jalkaväkidivisioonaa, 1 kevyt divisioona ja 4 turvallisuusdivisioonaa
Armeijan tehtävä on pitää yhteys eri suuntiin hyökkäävien Pohjoisen- ja Keskisen Armeijaryhmien välillä. Armeija etenee Pripetin laajan suoalueen laidalle ja jää siihen puolustusasemiin. Armeija vastaa myös entisen Puolan alueen turvallisuudesta.

3. Armeija (von Leeb)
4 Panssaridivisioonaa, 2 motorisoituadivisioonaa, 6 jääkäridivisioonaa ja 8 jalkaväkidivisioonaa
Armeijan tavoite on hyökätä Pripetin suoalueen eteläpuolella, lyödä vihollinen ja edetä laajassa pohjoiseen päin kääntyvässä kaaressa kohti Minsk-Smolensk valta- ja rautatietä. Armeijan päätehtävä on katkaista tuo yhteys ja luoda kontakti Pohjoisen Armeijaryhmän kanssa Valkovenäjän alueella. Tämän liikkeen olisi tarkoitus katkaista Puna-Armeijan keskisen rintaman perääntymistie itään ja luoda suuri saarrostus Pripetin soiden ympärille.

8. Armeija (List)
3 Panssaridivisioonaa, 6 motorisoituadivisioonaa ja 4 jalkaväkidivisioonaa
8. Armeijan tavoite on edetä 3. Armeijan oikealla puolella ja turvata sen sivusta, kun se suorittaa kaarroksensa kohti Valkovenäjää. Armeijan etenemistavoite on Dnepr joku Kiovan pohjoispuolella. Jos mahdollista, armeijan tulee myös ylittää tuo joki ja luoda sillanpääasema tulevia hyökkäyksiä varten. Mikäli 3. Armeijan eteneminen uhkaa takkuilla, on 8:nnen varauduttava luovuttamaan osa liikkuvista yksiköistään sen käyttöön.

Armeijaryhmän tukena toimii Luftwaffen 8 hävittäjäryhmää ja 6 maataisteluryhmää yhteensä 840 koneen vahvuudella.

Eteläinen Armeijaryhmä

9. Armeija (von Witzleben)
8 Jalkaväkidivisioonaa ja 3 Waffen-SS divisioonaa
Armeijan ainoa tavoite on vallata Lvov ja edetä sen kautta Kiovan tuntumaan. Armeija sitoo Kiovan ympäristön joukot ja suojaa Dneprin länsirannan.

7. Armeija (von Reichenau)
9 Panssaridivisioonaa, 6 motorisoituadivisioonaa ja 2 jalkaväkidivisioonaa
Koko idänsotaretken motorisoiduimman armeijan tavoitteena on saavuttaa ja ylittää Dnepr Kiovan eteläpuolelta ennenkuin vihollinen pystyy luomaan vahvan puolustusrintaman sen rannoille. Dneprin ylitettyään armeija kääntyy pohjoiseen ja katkaisee Kiovan maayhteydet itään ja luo yhteyden Keskisen Armeijaryhmän kanssa. Tarkoituksena on estää Ukrainaan sijoitettuja Puna-Armeijan yksiköitä vetäytymästä Dneprin ylitse.

2. Armeija (von Rundstedt)
2 Panssaridivisioonaa, 4 motorisoituadivisioonaa, 3 jääkäridivisioonaa, 5 jalkaväkidivisioonaa ja 14 unkarilaista divisioonaa
Armeijan tehtävä on seurata 7. Armeijan jalanjäljissä Dneprille. Siellä armeija siirtyy hyökkäyksen kärkeen ja etenee Kharkovaa kohti näin turvaten 7. Armeijan oikean sivustan sen siirtyessä saarrostusvaiheeseen. Armeija etenee korkeintaan Don -joelle saakka jääden puolustusasemaan.

6. Armeija (von Bock)
2 Panssaridivisioonaa, 4 motorisoituadivisioonaa, 2 jalkaväkidivisioonaa ja 16 romanialaista divisioonaa
Rintaman eteläisimmän armeijan tavoite on edetä Mustan meren rannikkoa mukaillen ensin Odessaan ja siitä yhä eteenpäin Dneprille. Dneprin ylitettyään armeija katkaisee Krimin maayhteyden Ukrainaan ja jatkaa etenemistään 2. Armeijan sivustalla. Lopullinen tavoite 6. Armeijalla on Rostov Don - joen rannalla Kaukasuksen porteilla. Armeijalle siirretään myöhemmin tarvittavat voimavarat muilta rintamanosilta Krimin ja mahdollisesti Odessan lopulliseen valtaamiseen. Tärkeintä on armeijan pysyminen mukana muun rintaman liikkeessä.

Armeijaryhmän tueksi on sijoitettu Luftwaffen 8 hävittäjäryhmää ja kaikki 6 pommitusryhmää yhteensä siis 640 konetta.

Näiden manööverien seuraus olisi ainakin kaksi valtaisaa 'mottia'. Oletettavissa myös on, että nopeat panssari- ja motorisoidut osastot pystyvät luomaan useampia pienempiä saarrostuksia. Tämä olisikin suotavaa sillä operaation päätavoite nimenomaan on tuhota Puna-Armeijan vastustuskyky totaalisesti ensimmäisen sotavuoden aikana. Suunniteltujen hyökkäysten onnistuessa pitäisi strateginen tilanne itärintamalla elokuun lopussa olla jotakuinkin seuraavanlainen. Yhtenäinen linja Rostov-Kharkov-Kursk-Gomel-Mogilev-Orsha-Polotsk-Pskov-Narva olisi saavutettu ja suurinosa Puna-Armeijan taisteluyksiköistä tuhottu. Näin loppusyksyn operaatioiden ainoa tavoite tulee olla, lopullisesta tilanteesta riippuen joko A) Leningradin valtaaminen, maayhteyden luominen Suomeen ja Moskovan lähestyminen valmiiksi kesää 1942 silmällä pitäen tai jopa sen valtaus, jos mahdollista. Tai B) eteläisen hyökkäyksen jatkaminen kohti Moskovaa suunnalla Orel-Tula-Kaluga ja lopulta Moskova vielä ennen talven tuloa. Sota tulee lopettaa kesän 1942 aikana.

13.2. Muistotilaisuus

Hyvät ystävät
Olemme kokoontuneet tänne muistelemaan rakkaan ystävän ja perheenjäsenen poismenoa. Muistoja ja rakkaita hetkiä tulee vaalia, mutta epätoivolle ei saa antaa sijaa. Pitää muistaa, että siellä missä on kuolemaa, on myös elämää. Joka päivä viiksiä ajetaan ja viiksiä kasvatetaan. Niimpä myös Laurin viikset, vaikka ovatkin nyt ajettu ja viemäriin vedetty, voivat palata jo muutamassa viikossa.
Kiitos
http://www.youtube.com/watch?v=1o4yccttch4

Maataloustuet ja liikalihavuus

Ylipaino ja liikalihavuus ovat nousseet modernin ajan länsimaisen yhteiskunnan suurimmaksi uhaksi. Maasta ja alueesta riippuen 20-50% kansalaisista kärsii tästä new age sairaudesta. Mistä liikalihavuus sitten johtuu? Miten jopa kansankerrosten köyhin osa pystyy syömään itsensä sairaspetiin?

Jokainen on varmasti kuullut yleisimmät selitykset lihomiselle; geenit, nykyruuan piilosokerit, mielenlujuus, istumatyö ja liikunnan puute, kotiruuan laittamisen vaatima aika, lapsille suunnattu Mcdonalds mainonta. Lista on loputon. Eikä siinä, että yhteiskunta olisi näiden syiden edessä täysin toimettomana. Päin vastoin monet maat ja hallitukset ovat ryhtyneet varsin voimakkaisiinkin toimiin. Monissa Euroopan Unionin ja Yhdysvaltain osavaltioissa on mm. otettu käyttöön ns. sokerivero ja ompa Yhdysvalloissa kielletty jopa oikean maidon käyttäminen juustojen tai maitojuomien valmistuksessa. Ongelmaa ei silti ole lainsäädännöllä ja opetuksella pystytty ratkaisemaan, miksi? Oma vastaukseni on, ettei yhteiskunnallisen ongelman syvyyttä ole vielä tajuttu.

Koko ihmiskunnan historian ajan lihavuus on ollut yksinomaan rikkaiden sairaus, köyhien kärsiessä aliravitsemuksesta ja puutostiloista. 1900-luvulla länsimaissa aloitettiin suuri sosiaalinen kehitys, jonka yksi keskeisistä tavoitteista oli koko kansan ravitsemustilanteen parantaminen. Tavoite saavutettiin suuren maatalouden valtiollisen ohjaamisen ja tukemisen kautta. Nykypäivänä tätä ohjaamista nimitetään maataloustukijärjestelmäksi.

Maataloustukien myötä korkean hiilihydraattitason omaavat vilja- ja juureskasvit ovat täyttäneet ihmisten ruokaympyrän. Leipä, puuro, riisi, makarooni, peruna, maissi, nuudelit, leivonta tuotteet ovat kaikki halpuneet tasolle jolla ne ovat kaiken kansan ulottuvilla. Ihmiset syövät paljon leipää ja makaroonia, koska se on halpaa ja näenäisen ravitsevaa. Onko siis ihme, jos ihmiset lihovat, kun he pumppaavat ns. 'tyhjää' energiaa päivästä ja vuodesta toiseen. Tämä kehitys on suoraa seurausta valtio-ohjatuista maataloustuista. Aliravitsemus on korvattu yliravitsemuksella puutostilojen pysyessä ennallaan.

Maataloustukijärjestelmä näkyy käyttäjän arjessa muutenkin, kuin vain tiettyjen tuotteiden alhaisen hinnan mukana. Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani sokeriverosäädökset kierretään maataloustukien hengessä lukemalla mm. maissitärkkelys ja erillaiset sokerialkoholit 'sokerien' ulkopuolelle. Näin kuluttaja saa syödä 'Sugar Free' suklaata, joka kuitenkin sisältää ominaisuuksiltaan sokeria vastaavaa alkoholia tai tärkkelystä.

Mitä asian korjaamiseksi sitten tulisi tehdä? Maataloustukien täysi lopettaminen tuskin on rakentava ratkaisu. Ruokaa tarvitaan, lihoittaa se sitten väärinkäytettynä tai ei. Sensijaan tukien uudelleenohjaus olisi vähintäänkin suotavaa. Viljakasvien sijaan tulisi keskittyä tukemaan vihannes- ja lihatuotantoa. Myös kalatuotannon tehostus olisi toimiva ratkaisu isolla osalla maailmaa. Jokainen kuitenkin ymmärtänee, ettei lihatuotannon tukeminen tule olemaan mahdollista esimerkiksi Suomessa niin kauan, kun Vihreät ovat poliittisena liikkeenä hallituksessa.

Just my two cents.

Eduskuntavaalit 2011

Taas on neljä vuotta kulunut, kun viimeksi pääsimme agoralta keräämään edustajamme forumille vanhaan Kreikkalaiseen malliin. Ennustan tämän kertaisesta koitoksesta aikaisempia paljon mielenkiintoisempia. Ehkä tänä vuonna saisimme myös äänestysprosentin nousemaan hieman? Toivottavasti, itse en tykkäisi mistään enemmän kuin nähdä ääriliikkeet kuten RKP:n, KD:n ja Vihreät kuihtumassa pois. Mutta koska haikailut eivät rakentavaan postaukseen pelkästään riitä. Käytän tämän spekulatiivisen kirjoituksen perustana marraskuun 2010 YLE Uutisten tekemää kannatasmittausta ja vedän johtopäätöksiä siitä. Tuloshan on kannatusmittaus, joten parhaimmillaankin vain suuntaa-antava. Mutta pelataan nyt sillä mitä meillä on.

Mittauksessa annettiin seuraavat luvut puoleiden suosiolle:

1. Kokoomus 21,1 %
2. Keskusta 18,6 %
3. SDP 18,4 %
4. PS 14,9 %
5. Vihreät 9,1 %
6. Vasemmistoliitto 7,9 %
7. KD 4,5 %
8. RKP 4,0 %
9. Muut 1,5 %

Koska kyseessä on suuntaa-antavamittaus ja helpottaakseni numeronpyörittämistä. Pyöristän luvut lähimpään puoleen tai täyteen prosenttilukuun. Eli:

• Kok 21 %
• Kesk 18,5 %
• SDP 18,5 %
• PS 15 %
• Vihr 9 %
• Vas 8 %
• KD 4,5 %
• RKP 4 %

Jos oletamme nämä tulokset, niin hallitusneuvotteluista tulee edelliskertaa mielenkiintoisemmat. Kokoomuksen, hallituksen muodostajana ja pääministeripuolueena, olisi valittava hallituskumppaninsa kolmesta jäljellä olevasta suuresta puolueesta. Kaikkein epätodennäköisin hallituskumppani olisi tottakai Perussuomalaiset. Kolmesta puolueesta heidän kannatuksensa olisi alhaisin ja, jos jokin puolue on ollut Persujen (ja muiden ääripuolueiden) populismipolitiikan vastavoimana eduskunnassa, se on ollut Kokoomus. Kokoomus ei voisi pettää omia äänestäjiään ottamalla oman poliittisen vastavoimansa samaan hallitukseen. Se on yksinkertaisesti mahdotonta.

Toinen mahdottomalta tuntuva, joskaan ei niin paljon, ajatus olisi Kokoomuksen ottaa SDP hallitukseen. SDP on koko menneen vaalikauden maalannut Kokoomuksesta maanpäällistä vihollistaan. Useat Kokoomuspoliitikot ja äänestäjät ovat tehneet samaa toiseen suuntaan. Tässä valossa sini-punahallitus olisi kovin hankala järjestely.

Jäljelle jää siis vain Keskusta. Uusi hallituskausi tulee olemaan myrkkyä Keskustalle ja tulee entisestään vaikeuttamaan heidän uudistumistaan. Korhoset, Väyryset ja kumppanit on vaikea pistää sivuun, jos he ovat ministereinä. Harmillista kyllä myös Keskustan johto tietää tämän. He kyllä tulevat hallitukseen, mutta eivät helpolla. En olisi yllättynyt, jos he vaatisivat ulkoministerin ja valtiovarainministerin paikkoja vastineeksi hallitukseen menosta.

Entäs mitä tehdä apupuoleiden kanssa. RKP voi, tottakai, aina olla varman hallituspaikastaan. Kokoomuksen ollessa kyseessä niin voi myös Vihreät. Olettaen, että heidän oma sisäinen valtatasapaino pysyy ennallaan. Vasemmistoliitto kärsii samoista ongelmista kuin SDP ja PS Kokoomuksen suhteen, joten jälleen saavat huutaa älyttömyyksiä kyselytunnilla seuraavat 4 vuotta. Onneksi Tennillä jää eläkkeelle. KD taas periaatteessa voisi hallitukseen jopa nousta. Käytännössä heidän ajatusmaailmansa ei ole mahtunut hallitukseen sen jälkeen, kun he pari kautta sitten sieltä keskenkaiken marssivat ulos.

Näin ollen ennustan tällä päivämäärällä seuraavaksi hallitukseksi koalitiota Kokoomus-Keskusta-Vihreät-RKP yhteisprosenttimäärällä 53%. Veikkaan sen riittävän enemmistöhallitukseen Keskustan ja RKP:n saadessa totutusti enemmän edustajia kuin suora prosentuaalinen osuus olettaisi.

Muutamia huomioita tulevista vaaleista. Odotan innolla, miten PS:n lanseeraama maahanmuuttovastaisuus luo painetta muille puolueille. Vasemmistoliiton, SDP:n ja Keskustan riveistä on jo kuultu viitteitä adoptoida tämä poliittinen suuntaus. Ainakin näin vaalien alle. Nämä saattavat myös olla Sauli Niinistön viimeiset eduskuntavaalit. Vanha ennätys tuskin menee rikki, mutta hyvä että hän on vielä tukemassa puoluettaan. Toivotaan vain, että hänestä leivotaan seuraava presidentti!

Herran Vuosi 2011

Uusi vuosi uudet kujeet, kuten sanonta kuuluu.

Vuosi siis vaihtui ja raketit ammuttiin. Mitä vuodelta 2011 on odotettavissa minun kannaltani katsottuna? Ensinnäkin kyseessä on toinen yliopisto vuoteni ja ensimmäinen Linkki Jyväskylä ry:n hallituksessa. Nämä varmasti pitävät arkipäivät kovin kiireisinä kuluvina kuukausina. Kevään kuluessa mainittujen toimien ääressä, ei sovi unohtaa myöskään kesäsuunnitelmia. Edessä on luultavasti ensimäinen kesä poissa Kittilästä. Sen takia olen kesätöihin jo nyt kiinnittänyt erityistä huomiota. Olen kovin onnekas, jos löydän ylipäätään mitään saati jotain kunnollista. RAY:lle en ole vielä ollut yhteydessä, koska en ole varma jaksanko juoppoja kaitseta kesän yöt. Syksystä ei ole paljoa vielä tietoa. Joudun olemaan yksin tapahtumavastaavana, kun Jypa lähtee vaihtoon, mutta muuten ei ole elämää niin kauas suunniteltu.

Tänä vuona pitäisi myös viimein päästä kauan odotettua Finnish Trilogya testailemaan. TOAW:ista tuttu arkkiviholiseni Artur on jo suostunut vastustajakseni, mutta edelleen olisi kiva löytää kaksi lisäpelaajaa pelin nopeuttamiseksi. Odotettavissa on myös muutto. Jaakon kanssa soluun luultavammin, mutta yksiöhaku on yhä vetämässä. Hieno homma, jos tottapuhutaan niin sitä on jo odotettukin.

Yleisellä tasolla välittömässä läheisyydessä oleva eventti on eduskuntavaalit. Tottatosiaan parin kuukauden päästä pääsemme taas äänestämään ja valitsemaan uudet haukuttavat lööppilehdille, mutta taidan omistaa sille ihan oman kirjoituksen, enkä ala puimaan aihetta tässä ja nyt. Toivottavasti uusi hallitus pystyy lupaamaan vähintään yhtä lämpimän kesän kuin viimeksi. Festareilla voisi jopa jossain käydä, kunhan vain kelit riittää. Konemetsä aiotaan kuulemma järjestää! Se olisi todella hienoa, sillä kemut on ollut aikomus käydä tsekkaamassa jo pitemmän aikaa. Pitemmän ajan tavoitteista mainittakoon myös mitä todennäiköisin ulkomaan matka. Kiven kanssa ollut kovaa suunnittelua, joten eiköhän viimeistään syksyllä johonkin päästä.

Tsekataan sitten vuonna 2012 mihin päästiin. Nyt toivotan itselleni menestystä ja rauhaa tulevalle vuodelle, sekä vihdoinkin onnea myös seurapiirielämässä.