Uudessa valtiossa ennustaisin kielikysymyksen nousevan paljon isommaksi ongelmaksi kuin moni ensisilmäykseltä uskookaan. Suomi saisi olla hyvin onnellinen, jos se pääsisi kielenä lähellekään samanlaiseen asemaan kuin ruotsi on Suomessa. Koululaiset Stavangerissa opiskelemassa Suomea kolmanneksi tärkeimpänä oppiaineena? Ei tule tapahtumaan, siitähän pyritään jo Suomessakin pois. Lisäksi skandikielien yhdistäminen yhteiseksi käytännönkieleksi olisi hyvin tuskallinen prosessi, vaikka näennäisen lähellä toisiaan ovatkin. Erot tanskan ja ruotsin välillä ovat paljon suurempia kuin esimerkiksi Venäjän karjalan ja Suomenpuolen kielten välillä. Kommunikointi kyllä onnistuu, mutta yhteisestä kirjakielestä tulisi valtava kiistakapula, johon varmasti myös Norjalla kahtene kirjakieleneen olisi sanottavansa. Jokainen varmaan tajunee myös millainen byrokraattinen mahdottomuus 3-4 kirjakieltä tulisi olemaan. Sveitsi, YK ja EU ovat tällä hetkellä ainoat toimijat maailmassa, jotka tuhlaavat moiseen resurssejaan.
Entäpä millainen valtionpäämies tulisi olemaan? Skandit eivät kukaan olisi valmiit luopumaan kuningasperheistään ja Suomessa mikätahansa muu kuin vaaleilla valittava presidentti herättäisi vastustusta. Itse ainakin olisin tiukasti monarkisteja vastaan. Mikä olisi hallintokeskus aka pääkaupunki? Olisi pakko valita joku pieni 'kyläpahanen' ala Porvoo tai Nokia, mutta luultavasti maantieteellisestä Keskiskandinaviasta. Uuden pääkaupungin 'rakentaminen' nykypäivän vapaassa yhteiskunnassa tulisi olemaan hyvin vaikeaa ja kallista. Entäpä millainen perustuslaki otettaisiin käyttöön? Olisivatko Tanskalaiset valmiit Suomen aselakeihin tai hyväksyisimekö me Ruotsin poliisin suhteellisen vapaat kädet internet-tietojemme tarkkailuun? Kaikenkaikkiaan olisi valtavasti kansallisia kysymyksiä mistä ns. homogeeninen Pohjolamme ei ole lähelläkään samaa kantaa, alkaen NATO- ja EU-jäsenyydestä ja päättyen liikennesääntöihin.
Voidaan kysyä, miksi keksiä pyörä uudestaan? Paljon kannattavampaa olisi investoida vähäisetkin voimavarat EU:n liittovaltiosuuntauksen tukemiseen. EU:lla on käynyt kaksi kertaa valtaisa tuuri, joka on antanut sille aidon onnistumisen mahdollisuuden. WW2 avasi ensikertaa sitten Urbanus II:n ja Napoleonin päivien mahdollisuuden paneurooppalaiselle yhteisölle ja, toisin kuin aikaisemmin, nyt se käytettiin hyväksi. 60- ja 70-lukujen EY-kriisin jälkeen ensin sortuivat Ranskan- ja sen perään Välimerenalueen itsepäiset oikeisto oligarkiat, jotka olivat vastustaneet pidempää laajentumista. Tämä antoi EY:lle uskottavuutta, jota se kipeästi kaipasi, juuri sopivasti toisen kultaisen tilaisuuden ovella. 90-luvulla koko Itä-Eurooppa, Suomi mukaanluettuna, hyppäsi kelkkaan käytännössä asiaa sen kummemmin miettimättä. Kunhan vain päästiin takaisin lännen yhteyteen. Nyt odottelen, että kehittyykö tämän laman myötä uusi 'kriisinaika' vai pystyykö EU kääntämään kansallisten talouksien ongelmat ylikansallisilla toimilla voitoksi ja saamaan jälleen uskottavuutta vahvistuvan nationalismin edessä. Kreikka ja Irlanti olivat moraalia kohottavia tapauksia.
Itse tutkimukseen liittyen. Tutkimuskeinona oli mitä luultavammin rastiruutuun periaatteella toimiva kysely. Moista 'tutkimuskeinoa' voidaan pitää vähintäänkin epäluotettavana, sillä tutkimuskohteena olevan täysin asiaan perehtymättömän henkilön tulee tehdä hyvinkin monimutkaisia ja vaikeita päätöksiä muutamien sekuntien aikana. Kovin moni tulee ajatelleeksi triviapuolen asioita kuten MM-lätkää tai sotilaallista voimaa. En usko prosenttien jakaantuvan aivan noin enää siinä vaiheessa, kun aletaan eduskuntaa hajoittamaan tai koulu- ja työolosuhteita muuttamaan uuden valtion muottiin. Myös tutkimuksen otanta herättää kysymyksiä. Onko tutkimus tehty netissä vai kadulla. Molemmissa tulee vääristynyt demografinen kuva yhteiskunnasta. Puhumattakaan alueellisesta jakoisuudesta, joka tosin on paljon helpompi toteuttaa oikeanlaisesti. Tutkimuksen määrällinen otanta on myös kovin alhainen tutkimuksesta vedettyjen johtopäätösten perusteella arvioituna.
EU:sta huolimatta Eurooppa on uskomattoman nationalistinen alue. Mutta toisin kuin amerikkalaiset tai kiinalaiset, me emme sitä monesti tunnusta tai edes huomaa. Ei siis hommata EU:lle turhia kilpailijoita.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/tutkimus-yli-40-prosenttia-tukee-pohjoismaiden-yhdistamista/195673
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/11/1216563
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti