Hearts of Iron - Germany Let's Play - 1937

1937

Vuosi 1937 jatkuu samoilla askelmerkeillä kuin 1936. Espanjan vallankumous on muuttunut ja juurtunut oikeaksi sisällissodaksi Saksan, Italian ja Neuvostoliiton tukien kykyjensä mukaan eri osapuolia. Puolen vuoden sotimisen jälkeen rintamalinjat tuntuvat vakiintuneet pohjoisen vuoristoalueille ja etelän Sevillan alangoille. Fasistien asema ei vaikuta järin vahvalta. Mutta loppu tulos ei ole meidän kannaltamme aivan niin tärkeä kuin varsinainen sotiminen. Varsinkin ilmavoimat saavat jokatapauksessa arvokkaan tilaisuuden testata uusia koneita ja taktiikoita oikealla taistelukentällä.

Espanjan sotimisesta syntyy kehitystä myös Euroopan poliittisella kentällä. Saksan ja Italian yhteistyö Neuvostoliiton tukemia kommunisteja vastaan laajeni vähitellen yleiseksi sopimukseksi kansainvälistä kommunismia vastaan. Pienellä suostuttelulla myös Japani saatiin suostuteltua liittymään rintamaan!

Japani tuntuu muutenkin ottavan isompaa roolia maailmalla. Aasian asiat eivät saksalaisia yleensä pahemmin kiinnosta, mutta sodat kiinnittävät aina huomion! Japanin laajentumispolitiikan seuraava askel näyttää olevan sota Kiinaa vastaan. Formosan, Korean niemimaan ja Manchurian jälkeen tulee lopun Kiinan vuoro?

Samaan aikaan rauhaa rakastavassa Saksan valtakunnassa kaikki on hyvin ja sujuu moitteetta. Talouden rakentaminen jatkuu. Pian olemme valmiita haastamaan jopa sodassa säästyneet Yhdysvallat tuotantopotentiaalin määrässä. Ekonomistimme ovat laskeneet, että jokainen uusi terästehdas maksaa itsensä takaisin kolmen vuoden tuotannon aikana. Eli vuonna 1938 valmistuva tehdas alkaa tuottaa voittoa vuodesta 1941 eteenpäin.

Vuoden taistelemisen jälkeen Espanjan sisällissodassa ei ole vielä ratkaisua näkyvissä. Viimeisen puolen vuoden aikana rintamalinjat eivät ole liikkuneet yhtään. Tämä sotakokemus näyttäisi toistavan viime sodan länsirintaman kokemuksia.

Vuosi 1937 sulkeutuu hiljaisena. Kaikki ikäänkuin odottavat seuraavaa siirtoa.

Hearts of Iron - Germany Let's Play - 1936

1936

Hitlerin ja natsien valtaannoususta on kulunut kolme vuotta. Tuona aikana Saksan teollisuus ja talous on kääntynyt jälleen kasvuun 30-luvun alun maailmanlaajuisen talouskriisin sekä sodan jälkeisen kurimuksen jälkeen. Hävitty sota alkaa olla muisto vain saksalaisten mielissä. Ainoastaan jälkeenjäänyt armeija ja Versailesin rauhansopimuksessa raiskatut valtakunnanrajat muistuttavat heitä tuon ajan alistustilasta. Mielipiteet Ranskaa ja monia muita maan naapureita kohtaan ovat katkerat. Mutta eivät aivan yhtä katkeria, kuin ajatukset oman maan sisällä olleista, ja olevista, pettureista.
Saksan uudesta noususta huolimatta, tai kenties sen takia, sodan uhka kasvaa ja leviää Euroopan yllä. Kommunistinen ja eristäytyn Neuvostoliitto, alati vahvistuva natsisaksa, kunnianhimoinen fasistinen Italia sekä Itäeuroopan lukuisat demokratian ja diktatuurin välillä tasapainoilevat maat kärkkyvät tilaisuutta aiheuttaa laaja epätasapainoa saadakseen siitä kansallista hyötyä. Tuskin yksikään maa Reinin itäpuolella on tyytyväinen sodan jälkeiseen tilanteeseen. Saksan, kuten kaikkien Euroopan maiden, tulee valmistautua tuleviin haasteisiin sekä mahdollisuuksiin.

Saksan teollisuudella on vahva pohja, varsinkin raskasta terästeollisuutta ja kemianteollisuutta on paljon. Tämä ei kuitenkaan riitä, jos Saksa haluaa nousta Euroopan johtavaksi talousmahdiksi ja itseriittoiseksi suurvallaksi. Ensimmäinen tehtäväni maan johdossa on rakentaa perustaa maahan lisää erilaisia tuotantolaitoksia ja tehtaita. Ne myös auttavat edelleen maan yhä suuresta lamasta toipuvaa työllisyystilannetta.
Samalla maan diplomaattiosastoa aktivoidaan maailmanlaajuisen kaupankäynnin suunnalla. Saksa on tuotantoresurssien suhteen köyhä maa. Ainoastaan korkealaatuista kivihiiltä on reilusti yli oman tarpeen. Sitä ja teollisuustuotteita vaihdetaankin öljyä, raakaterästä sekä muita teollisuudelle tärkeitä metalleja vastaan Sveitsistä, Itävallasta, Ruotsista, Suomesta, Balkanin maista, Etelä-Amerikasta, Itä-Aasiasta, Portugalin ja Espanjan siirtomaista ja monista muista paikoista. Vain Saksasta yhä epäluuloisten Iso-Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olevat maat kieltäytyvät käymästä kauppaa tai vaativat varsinaisia kiskurihintoja tuotteistaan.

Myös valtion tukema siviiliyhtiöiden tutkimustyö suunnataan pääosin oman teollisen toiminnan tehostamiseen.

Saksan asevoimat kärsivät edelleen suuresti hävityn sodan ja Versailesin rauhan sanelemista rajoituksista. Sen koko on yhä pieni, vaikka Versailesin rajoitukset on jo virallisesti purettu. Asevelvollisuus on palautettu ja määrärahoja kasvatettu tasaisesti, mutta silti väkeä on vähän ja sen varustus auttamatta vanhanaikaista.

Vähät voimat on organisoitu niin hyvin kuin vain mahdollista. Ilmavoimat on jaettu hävittäjä-, pommitus- ja maataisteluosastoihin. Merivoimien iskukykyisimmät alukset on yhdistetty Kriegsmarinen uuteen Hochseeflotteen. Nimitys, jonka Britit varmasti vielä muistavat viime sodan ajoilta! Maavoimat käsittävät noin 40:nen divisioonan verran joukkoja, jotka ovat eriasteisissa valmius- sekä varustustiloissa. Armeijan ylpeyden aihe ovat sen vasta muodostetut kolme panssaridivisoonaa. Alunperin suunniteltuja Panzer II, Panzer III ja Panzer IV taisteluvaunuja tykkeineen ja paksuine panssareineen ei tosin ole pystytty vielä yksiköille toimittamaan. Toistaiseksi toimeen on tultava kevyillä Panzer I harjoitusvaunuilla sekä laajalla, mutta kirjavalla, kokoelmalla panssariautoja.

Asevoimien vahvuus ei vielä riitä aseellisesti haastamaan oikeastaan ketään Saksan naapureista, kaikkein vähiten Ranskaa tai Iso-Britanniaa. Poliittisesti rajoja voi kuitenkin koitella! Versailesin rauhansopimuksen mukaisesti demilitarisoitu Reininmaa on jatkuva isku Saksan ylpeydelle. Maakunnan miehittäminen ja ottaminen näin täysipäiväisesti osaksi valtakuntaa testaisi länsivaltojen päättäväisyyttä nykytilanteen pitämiseksi.

Iso-Britannia ja Ranska jättävät meille nootin.. Siinä se! Ei mitään muuta reaktiota. Belgialta ei seuraa edes virallista protestia. Ei pakotteita, ei vastatoimia. Länsivallat ovat heikkoja.

Kesällä Espanjasta kuuluu kummia. Jatkuvien vaalitaistojen, mellakoiden ja kaatuvien hallitusten maassa on ilmeisesti viimein kyllästytty sekasortoon. Armeija on julistanut siellä itsensä valtion edustajaksi ja hallitusta pitäneiden sosialistien syrjäyttäjäksi. Vallankumous!

Espanjan armeija on ottanut haltuunsa suuria alueita maan pohjois- ja eteläosista. He ovat julistautuneet oikeiston ja katolilaisuuden edustajiksi, mutta ennenkaikkea fasisteiksi! Aloitamme välittömästi yhdessä Italian kanssa aputoimien organisoinnin. Neuvostoliitto on luvannut oman tukensa antamisen Espanjan hallituksen puolella taisteleville kommunisteille, mutta jälleen Ranska ja Iso-Britannia osoittavat jälleen impotenttisuutensa. He eivät tee mitään ja jopa estävät Neuvostoliiton ja yksityishenkilöiden avun saapumisen Espanjaan. Meidän laivojamme he eivät uskalla pysäyttää poliittisen selkkauksen pelossa.

Näin kuluu vuosi 1936. Teollisuutta rakentaen ja poliittisia rajoja etsien.

Lätkäkevät vol 2

Kevät on sitten takana ja lätkäkausi mennyt lopulta aivan suunnitelmien mukaan. Tappara kompastui täysin omaan saamattomuuteensa ja jäi ansaitusti säälipleijareiden ulkopuolelle. Ehkä joukkue alkoi jo hyvissä ajoin keskittyä seuraavan vuoden joukkueen rakentamiseen. Jukka Rautakorven ja puolustuskiekon paluu ei kuulosta mitenkään pahalta näin kirvesrinafanin mielestä. Ensi kaudella ei varmaankaan tarvitse käydä enää katsomassa niitä 7-0 pelejä hipposhallissakaan. Tapparan alkukesän pelaajahankinnat tukevat tuota käsitystä myös. Pekka Tuokkola tekee paluun Sm-liigaan ja Tapparan organisaatiossa häneltä odotettaneen jälleen liigan valiotorjujan otteita. Hänen tehtäväänsä helpottamaan Rautakorven ja kumppaneiden uusiin hankintoihin kuuluvat mm. Ville Nieminen, Jarno Koskiranta ja puolustajista Markus Kankaanperä sekä Teemu Aalto. Tapparan pakistoon kuuluvat nyt siis Saravo, Mäntylä, Kankaanperä, Aalto, Leimu, Halme ja Kaijonmaa. Kenties liigan paras pakkikalusto?

NHL:ssä viime kuussa tuli myöskin pettymys eteen. Rangersin puhti ei lopulta yltänyt kuin kolmanteen sijaan asti. Stanley Cupin finaalipaikka jäi saavuttamatta. Rangersin nimetön tiukan puolustuskurin joukkue ei pystynyt kilpailemaan suuria maalimääriä tekeviä joukkeita vastaan kovin tehokkaasti koko kautena ja lopulta Devilsien Eurooppalaiset kaatoivat sinipaidat. Toivolla odotan, että New Yorkiin saataisiin ensi kaudeksi myös pari hyökkäyspään ja ylivoiman tehopelaajaa, joiden avulla ensi vuonna pääsisi loppuun asti.

Lätkä kevät

Pitkän hiljaiselon jälkeen voisi alkaa taas hieman kirjailemaan.

Kevät kuluu ja NHL:n ja SM-liigan runkosarja alkavat lähentyä loppuaan.

Tapparalla on tiukka paikka edessään. Muutama peli jäljellä ja viimeiseen playoff paikkaan 3 pistettä, eli yksi voitto. Kilpailu on kovaa, sillä Tapparan lisäksi myös SaiPa, HPK, Lukko ja TPS kilpailevat kahdesta alimmasta playoff sijasta. Kolme viidestä jää siis kisojen ulkopuolelle. Tapparalla on muutama peli kilpailijoitaan enemmän pelattuna, mutta jäljellä olevat pelit ovat nimenomaan näitä pahimpia vastustajia vastaan. Omat pelit voittamalla Tappara siis pääsisi vielä jatkopaikkaan kiinni.

Tapparan maalivahtipeli on ollut kaikesta huolimatta positiivinen yllätys. Alkukaudesta nimettömät Nieminen ja Metsola pelaavat melkein illasta toiseen yli 90% torjunta määrällä. Maalivahtien työtä toki helpottaa myös se, että Risto Dufva on luotsannut Tapparalle suhteellisen hyvin toimivan aluepuolustuspelin. Laukauksia tulee, mutta yleensä kaukaa ja rebound kiekot jäävät puolustukselle.

Tapparan heikkous sensijaan löytyy hyökkäyspäästä. Normaalisti hyvää puolustuspeliä pelaavat puolustajat tuntuvat lähes kädettömiltä hyökkäyksiin lähdöissä ja ylivoima pyörityksissä. Vai mitä joukkueesta kertoo se, että entinen JYP:in kaappipakki Kalle Kaijonmaa ja Pekka Saravo kaikkein tehokkaimpina puolustajina. Mutta eipä hyökkääjissä ole paljon enempää kehumista. Tapparan hyökkäysketjuista vain kaksi, tai pikemminkin puolitoista, pystyy luomaan tilanteita vastustajan päähän. Maaleja tulee vähän ja niiden eteen joudutaan tekemään valtavasti töitä. Tilannetta ei auta myöskään liigan selvästi huonoin ylivoima, johon ei koko kautena ole löydetty kunnon lääkkeitä. Jos Tappara mielii pelata edes sääliplayoffeissa, sen täytyy onnistua nollaamaan vastustajansa ja painimaan seuraavat neljä peliä, joissa vastaan asettuvat järjestyksessä Lukko, HPK, SaiPa ja TPS, voitokseen.

NHL:ssä Rangers on tällä hetkellä kuumaa tavaraa. Sinipaidat johtavat suvereenin ylivoimaisesti itäistä konferenssiä ja olivat ihan vastikaan asti huimassa voittoputkessa. Rangers kilpailee koko NHL:n kauden parhaasta recordista enää ainoastaan Detroitin ja Vancouverin kanssa. Vaikka runkosarjaa on vielä reilu parisen kymmentä peliä jäljellä, voidaan jo tässä vaiheessa sanoa Rangersin kotiedun kevään playoffeihin.

Lundqvistia on jo ehdotettu monissa piireissä tämän kauden Vezina trophyn saajaksi, eikä suotta. Hän pelaa ilmiömäistä peliä ja on käytännössä jokaisessa pelaamassaan ottelussa pelin tähdistöryhmässä mukana. Jotain Lundqvistin ilmiömäisyydestä kertoo se, että Rangersin kakkosmolari Martin Biron ei ole päässyt juuri edes haastajan asemaan joukkueessa, vaikka hänenkin tilastonsa ovat jopa joidenkin muiden joukkueiden ykköstorjujia paremmat.

Kuten Tapparallakin, myös Rangersin kenttäpelaajien vahvuus löytyy puolustuspäästä. Rangersin alivoima on liigan parasta, kenttäpelaajien blokkaamien laukausten määrä on ylivoimaisesti liigan suurin, oman- ja keskialueen turn overit ovat liigan vähäisimmät, vastustajan ylivoimahyökkäyksiä tai läpiajoja tapahtuu keskimäärin yksi per peli ja rebound laukausten määrä on hyvin pieni. Nämä yhdistetään hyvään maalivahtipeliin ja ei ole ihme, että saadaan yhtälö, jossa Rangers on voittanut valtavan määrän pelejä tehtyään itse vain 1-3 maalia. Ylivoima ei ole hääppöistä ja tilanteita tulee harvoin, mutta se yleensä riittää, jos vastustajalle samoja tilanteita tulee vielä vähemmän.

Operation Barbarossa

Lähtöasetelma

Kevät 1941. Kolmas Valtakunta on kahden sotavuoden aikana lakaisut altaan kaikki Manner-Eurooppalaiset vihollisensa. Ranska, Puola, Belgia, Hollanti, Tanska, Norja, Luxenburg, Jugoslavia, Kreikka jäivät kaikki Blitzkrieg jyrän alle enemmän tai vähemmän historialliseen malliin. Nyt edessä on kuitenkin kaikista kovin koitos. Idän sotaretki, operaatio Barbarossa.

Toukokuun puolivälissä 1941 kaikki alkaa olla valmista ja suunnitelmat on tehty. Uusia joukko-osastoja ei enää ennen operaation alkua voida odottaa. Onni näyttäisi olevan suopea hyökkäysjoukoille sillä sää näyttäisi olevan ennustuksia paljon parempi. Rasputitsa näyttäisi olevan lopuillaan normaali kevättä pari viikkoa etukäteen. Kesäkuun ensimmäiseksi päiväksi kaavailtua hyökkäystä voidaan ehkä hieman aikaistaa.

Valmistautuminen

Lopullisesta hyökkäyspäivämäärästä huolimatta joukot ja niiden tehtävät tulevat pysymään samoina. Wehrmacht on koonnut operaatiota varten suurimman maailmassa koskaan olleen kenttäarmeijan. 61 jalkaväkidivisioonaa, 15 jääkäridivisioonaa, 24 motorisoituadivisioonaa, 24 panssaridivisioonaa, 1 kevyt divisioona, 3 Waffen-SS divisioonaa ja 4 turvallisuusdivisioonaa sekä kymmeniä itsenäisiä pioneeri- ja tykistörykmenttejä. Yhteensä noin 3 miljoonaa miestä jaettuna kolmeen armeijaryhmään ja kymmeneen armeijaan. Maajoukkojen tukena operaatiossa toimii kolme Luftwaffen ilmalaivastoa yhteensä 1200 hävittäjäkoneen, 600 maataistelulentokoneen ja 400 pommikoneen voimin. Nämä voimat on jaettu 20:een hävittäjäryhmään, 10:een maataisteluryhmään ja 6:een pommitusryhmään. Myös Kriegsmarine osallistuu operaatioon koko Itämeren Laivastonsa osalta. Parhaimmassa tapauksessa operaatioon voi osallistua 4 raskasta risteilijää, 6 kevyttä risteilijää, 6 hävittäjää sekä sukellusveneitä. Lisäksi saksalaisten rinnalla ja komennossa taisteluihin osallistuu Romanialainen ja Unkarilainen armeijakunta yhteensä 30:n divisioonan voimin. Pohjoisella rintamalla Suomen armeija suorittaa itsenäisiä operaatioita 20 divisioonansa vahvuudella. Saksalaiset joukot Suomessa ovat alistettu Suomen komennon alle.

Hyökkäyssuunnitelma ja ensimmäiset tavoitteet

Kuten todettua Saksan hyökkäysrintama on jaettu kolmen armeijaryhmän ja kymmenen armeijan kesken. Jokaiselle armeijalle on asetettu omat tavoitteet. Itämeren rannikolta lukien:

Pohjoinen Armeijaryhmä

4. Armeija (von Brauchitsch)
3 Panssaridivisioonaa ja 8 jalkaväkidivisioonaa
Tavoitteena edetä Itä-Preussista edetä Itämeren vierustaa kohti pohjoista. Pääkohteina Riika, Tallinna ja lopulta Narva joki, johon jäädä puolustusasemiin jalkaväkidivisioonien voimin. Jos tilanne on suotuisa voidaan hyökkäystä jatkaa kohti Leningradia, muuten panssaridivisioonat siirretään tässä vaiheessa eteläisimmille sektoreille.

10. Armeija (Grün)
1 Panssaridivisioona, 2 motorisoituadivisioonaa, 3 jääkäridivisioonaa ja 8 jalkaväkidivisioonaa
Armeija etenee ensin Vilnan ja jatkaa siitä Baltian maiden rajan yli kohti koillista. Lopullinen tavoite linjalla Pskov-Polotsk mihin jäädään puolustusasemiin. 10. Armeija tukee tarvittaessa mahdollista 4. Armeijan hyökkäystä kohti Leningradia.

1. Armeija (von Kluge)
3 Jääkäridivisioonaa ja 8 jalkaväkidivisioonaa
Päätavoite on suoja Itä-Preussi ja kahden pohjoisemman armeijaryhmän armeijan oikea sivusta. Operaation alussa armeija valtaa Bialystokin ja sen jälkeen levittää rintamaansa 10. Armeijan etenemisen mukaan. 10. ja 4. armeijoiden saavutettua puolustusasemansa 1. Armeija siirtyy aktiivisesti tukemaan Keskisen Armeijaryhmän operaatioita Keski-Venäjällä.

Armeijaryhmällä on käytettävissään myös koko Kriegsmarinen Itämeren Laivasto, jonka päätehtävä on padota Punalaivasto satamiinsa, katkoa laivareitit Leningradin ja Baltianmaiden välillä sekä pitää meriyhteys Suomeen auki. Lisäksi armeijaryhmää tukee Luftwaffen osasto 4:n hävittäjäryhmän ja 4:n maataisteluryhmän yhteensä 480 koneen voimin.

Keskinen Armeijaryhmä

5. Armeija (von Küchler)
8 Jalkaväkidivisioonaa, 1 kevyt divisioona ja 4 turvallisuusdivisioonaa
Armeijan tehtävä on pitää yhteys eri suuntiin hyökkäävien Pohjoisen- ja Keskisen Armeijaryhmien välillä. Armeija etenee Pripetin laajan suoalueen laidalle ja jää siihen puolustusasemiin. Armeija vastaa myös entisen Puolan alueen turvallisuudesta.

3. Armeija (von Leeb)
4 Panssaridivisioonaa, 2 motorisoituadivisioonaa, 6 jääkäridivisioonaa ja 8 jalkaväkidivisioonaa
Armeijan tavoite on hyökätä Pripetin suoalueen eteläpuolella, lyödä vihollinen ja edetä laajassa pohjoiseen päin kääntyvässä kaaressa kohti Minsk-Smolensk valta- ja rautatietä. Armeijan päätehtävä on katkaista tuo yhteys ja luoda kontakti Pohjoisen Armeijaryhmän kanssa Valkovenäjän alueella. Tämän liikkeen olisi tarkoitus katkaista Puna-Armeijan keskisen rintaman perääntymistie itään ja luoda suuri saarrostus Pripetin soiden ympärille.

8. Armeija (List)
3 Panssaridivisioonaa, 6 motorisoituadivisioonaa ja 4 jalkaväkidivisioonaa
8. Armeijan tavoite on edetä 3. Armeijan oikealla puolella ja turvata sen sivusta, kun se suorittaa kaarroksensa kohti Valkovenäjää. Armeijan etenemistavoite on Dnepr joku Kiovan pohjoispuolella. Jos mahdollista, armeijan tulee myös ylittää tuo joki ja luoda sillanpääasema tulevia hyökkäyksiä varten. Mikäli 3. Armeijan eteneminen uhkaa takkuilla, on 8:nnen varauduttava luovuttamaan osa liikkuvista yksiköistään sen käyttöön.

Armeijaryhmän tukena toimii Luftwaffen 8 hävittäjäryhmää ja 6 maataisteluryhmää yhteensä 840 koneen vahvuudella.

Eteläinen Armeijaryhmä

9. Armeija (von Witzleben)
8 Jalkaväkidivisioonaa ja 3 Waffen-SS divisioonaa
Armeijan ainoa tavoite on vallata Lvov ja edetä sen kautta Kiovan tuntumaan. Armeija sitoo Kiovan ympäristön joukot ja suojaa Dneprin länsirannan.

7. Armeija (von Reichenau)
9 Panssaridivisioonaa, 6 motorisoituadivisioonaa ja 2 jalkaväkidivisioonaa
Koko idänsotaretken motorisoiduimman armeijan tavoitteena on saavuttaa ja ylittää Dnepr Kiovan eteläpuolelta ennenkuin vihollinen pystyy luomaan vahvan puolustusrintaman sen rannoille. Dneprin ylitettyään armeija kääntyy pohjoiseen ja katkaisee Kiovan maayhteydet itään ja luo yhteyden Keskisen Armeijaryhmän kanssa. Tarkoituksena on estää Ukrainaan sijoitettuja Puna-Armeijan yksiköitä vetäytymästä Dneprin ylitse.

2. Armeija (von Rundstedt)
2 Panssaridivisioonaa, 4 motorisoituadivisioonaa, 3 jääkäridivisioonaa, 5 jalkaväkidivisioonaa ja 14 unkarilaista divisioonaa
Armeijan tehtävä on seurata 7. Armeijan jalanjäljissä Dneprille. Siellä armeija siirtyy hyökkäyksen kärkeen ja etenee Kharkovaa kohti näin turvaten 7. Armeijan oikean sivustan sen siirtyessä saarrostusvaiheeseen. Armeija etenee korkeintaan Don -joelle saakka jääden puolustusasemaan.

6. Armeija (von Bock)
2 Panssaridivisioonaa, 4 motorisoituadivisioonaa, 2 jalkaväkidivisioonaa ja 16 romanialaista divisioonaa
Rintaman eteläisimmän armeijan tavoite on edetä Mustan meren rannikkoa mukaillen ensin Odessaan ja siitä yhä eteenpäin Dneprille. Dneprin ylitettyään armeija katkaisee Krimin maayhteyden Ukrainaan ja jatkaa etenemistään 2. Armeijan sivustalla. Lopullinen tavoite 6. Armeijalla on Rostov Don - joen rannalla Kaukasuksen porteilla. Armeijalle siirretään myöhemmin tarvittavat voimavarat muilta rintamanosilta Krimin ja mahdollisesti Odessan lopulliseen valtaamiseen. Tärkeintä on armeijan pysyminen mukana muun rintaman liikkeessä.

Armeijaryhmän tueksi on sijoitettu Luftwaffen 8 hävittäjäryhmää ja kaikki 6 pommitusryhmää yhteensä siis 640 konetta.

Näiden manööverien seuraus olisi ainakin kaksi valtaisaa 'mottia'. Oletettavissa myös on, että nopeat panssari- ja motorisoidut osastot pystyvät luomaan useampia pienempiä saarrostuksia. Tämä olisikin suotavaa sillä operaation päätavoite nimenomaan on tuhota Puna-Armeijan vastustuskyky totaalisesti ensimmäisen sotavuoden aikana. Suunniteltujen hyökkäysten onnistuessa pitäisi strateginen tilanne itärintamalla elokuun lopussa olla jotakuinkin seuraavanlainen. Yhtenäinen linja Rostov-Kharkov-Kursk-Gomel-Mogilev-Orsha-Polotsk-Pskov-Narva olisi saavutettu ja suurinosa Puna-Armeijan taisteluyksiköistä tuhottu. Näin loppusyksyn operaatioiden ainoa tavoite tulee olla, lopullisesta tilanteesta riippuen joko A) Leningradin valtaaminen, maayhteyden luominen Suomeen ja Moskovan lähestyminen valmiiksi kesää 1942 silmällä pitäen tai jopa sen valtaus, jos mahdollista. Tai B) eteläisen hyökkäyksen jatkaminen kohti Moskovaa suunnalla Orel-Tula-Kaluga ja lopulta Moskova vielä ennen talven tuloa. Sota tulee lopettaa kesän 1942 aikana.

13.2. Muistotilaisuus

Hyvät ystävät
Olemme kokoontuneet tänne muistelemaan rakkaan ystävän ja perheenjäsenen poismenoa. Muistoja ja rakkaita hetkiä tulee vaalia, mutta epätoivolle ei saa antaa sijaa. Pitää muistaa, että siellä missä on kuolemaa, on myös elämää. Joka päivä viiksiä ajetaan ja viiksiä kasvatetaan. Niimpä myös Laurin viikset, vaikka ovatkin nyt ajettu ja viemäriin vedetty, voivat palata jo muutamassa viikossa.
Kiitos
http://www.youtube.com/watch?v=1o4yccttch4

Maataloustuet ja liikalihavuus

Ylipaino ja liikalihavuus ovat nousseet modernin ajan länsimaisen yhteiskunnan suurimmaksi uhaksi. Maasta ja alueesta riippuen 20-50% kansalaisista kärsii tästä new age sairaudesta. Mistä liikalihavuus sitten johtuu? Miten jopa kansankerrosten köyhin osa pystyy syömään itsensä sairaspetiin?

Jokainen on varmasti kuullut yleisimmät selitykset lihomiselle; geenit, nykyruuan piilosokerit, mielenlujuus, istumatyö ja liikunnan puute, kotiruuan laittamisen vaatima aika, lapsille suunnattu Mcdonalds mainonta. Lista on loputon. Eikä siinä, että yhteiskunta olisi näiden syiden edessä täysin toimettomana. Päin vastoin monet maat ja hallitukset ovat ryhtyneet varsin voimakkaisiinkin toimiin. Monissa Euroopan Unionin ja Yhdysvaltain osavaltioissa on mm. otettu käyttöön ns. sokerivero ja ompa Yhdysvalloissa kielletty jopa oikean maidon käyttäminen juustojen tai maitojuomien valmistuksessa. Ongelmaa ei silti ole lainsäädännöllä ja opetuksella pystytty ratkaisemaan, miksi? Oma vastaukseni on, ettei yhteiskunnallisen ongelman syvyyttä ole vielä tajuttu.

Koko ihmiskunnan historian ajan lihavuus on ollut yksinomaan rikkaiden sairaus, köyhien kärsiessä aliravitsemuksesta ja puutostiloista. 1900-luvulla länsimaissa aloitettiin suuri sosiaalinen kehitys, jonka yksi keskeisistä tavoitteista oli koko kansan ravitsemustilanteen parantaminen. Tavoite saavutettiin suuren maatalouden valtiollisen ohjaamisen ja tukemisen kautta. Nykypäivänä tätä ohjaamista nimitetään maataloustukijärjestelmäksi.

Maataloustukien myötä korkean hiilihydraattitason omaavat vilja- ja juureskasvit ovat täyttäneet ihmisten ruokaympyrän. Leipä, puuro, riisi, makarooni, peruna, maissi, nuudelit, leivonta tuotteet ovat kaikki halpuneet tasolle jolla ne ovat kaiken kansan ulottuvilla. Ihmiset syövät paljon leipää ja makaroonia, koska se on halpaa ja näenäisen ravitsevaa. Onko siis ihme, jos ihmiset lihovat, kun he pumppaavat ns. 'tyhjää' energiaa päivästä ja vuodesta toiseen. Tämä kehitys on suoraa seurausta valtio-ohjatuista maataloustuista. Aliravitsemus on korvattu yliravitsemuksella puutostilojen pysyessä ennallaan.

Maataloustukijärjestelmä näkyy käyttäjän arjessa muutenkin, kuin vain tiettyjen tuotteiden alhaisen hinnan mukana. Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani sokeriverosäädökset kierretään maataloustukien hengessä lukemalla mm. maissitärkkelys ja erillaiset sokerialkoholit 'sokerien' ulkopuolelle. Näin kuluttaja saa syödä 'Sugar Free' suklaata, joka kuitenkin sisältää ominaisuuksiltaan sokeria vastaavaa alkoholia tai tärkkelystä.

Mitä asian korjaamiseksi sitten tulisi tehdä? Maataloustukien täysi lopettaminen tuskin on rakentava ratkaisu. Ruokaa tarvitaan, lihoittaa se sitten väärinkäytettynä tai ei. Sensijaan tukien uudelleenohjaus olisi vähintäänkin suotavaa. Viljakasvien sijaan tulisi keskittyä tukemaan vihannes- ja lihatuotantoa. Myös kalatuotannon tehostus olisi toimiva ratkaisu isolla osalla maailmaa. Jokainen kuitenkin ymmärtänee, ettei lihatuotannon tukeminen tule olemaan mahdollista esimerkiksi Suomessa niin kauan, kun Vihreät ovat poliittisena liikkeenä hallituksessa.

Just my two cents.