1936
Hitlerin ja natsien valtaannoususta on kulunut kolme vuotta. Tuona aikana Saksan teollisuus ja talous on kääntynyt jälleen kasvuun 30-luvun alun maailmanlaajuisen talouskriisin sekä sodan jälkeisen kurimuksen jälkeen. Hävitty sota alkaa olla muisto vain saksalaisten mielissä. Ainoastaan jälkeenjäänyt armeija ja Versailesin rauhansopimuksessa raiskatut valtakunnanrajat muistuttavat heitä tuon ajan alistustilasta. Mielipiteet Ranskaa ja monia muita maan naapureita kohtaan ovat katkerat. Mutta eivät aivan yhtä katkeria, kuin ajatukset oman maan sisällä olleista, ja olevista, pettureista.
Saksan uudesta noususta huolimatta, tai kenties sen takia, sodan uhka kasvaa ja leviää Euroopan yllä. Kommunistinen ja eristäytyn Neuvostoliitto, alati vahvistuva natsisaksa, kunnianhimoinen fasistinen Italia sekä Itäeuroopan lukuisat demokratian ja diktatuurin välillä tasapainoilevat maat kärkkyvät tilaisuutta aiheuttaa laaja epätasapainoa saadakseen siitä kansallista hyötyä. Tuskin yksikään maa Reinin itäpuolella on tyytyväinen sodan jälkeiseen tilanteeseen. Saksan, kuten kaikkien Euroopan maiden, tulee valmistautua tuleviin haasteisiin sekä mahdollisuuksiin.
Saksan teollisuudella on vahva pohja, varsinkin raskasta terästeollisuutta ja kemianteollisuutta on paljon. Tämä ei kuitenkaan riitä, jos Saksa haluaa nousta Euroopan johtavaksi talousmahdiksi ja itseriittoiseksi suurvallaksi. Ensimmäinen tehtäväni maan johdossa on rakentaa perustaa maahan lisää erilaisia tuotantolaitoksia ja tehtaita. Ne myös auttavat edelleen maan yhä suuresta lamasta toipuvaa työllisyystilannetta.
Samalla maan diplomaattiosastoa aktivoidaan maailmanlaajuisen kaupankäynnin suunnalla. Saksa on tuotantoresurssien suhteen köyhä maa. Ainoastaan korkealaatuista kivihiiltä on reilusti yli oman tarpeen. Sitä ja teollisuustuotteita vaihdetaankin öljyä, raakaterästä sekä muita teollisuudelle tärkeitä metalleja vastaan Sveitsistä, Itävallasta, Ruotsista, Suomesta, Balkanin maista, Etelä-Amerikasta, Itä-Aasiasta, Portugalin ja Espanjan siirtomaista ja monista muista paikoista. Vain Saksasta yhä epäluuloisten Iso-Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olevat maat kieltäytyvät käymästä kauppaa tai vaativat varsinaisia kiskurihintoja tuotteistaan.
Myös valtion tukema siviiliyhtiöiden tutkimustyö suunnataan pääosin oman teollisen toiminnan tehostamiseen.
Saksan asevoimat kärsivät edelleen suuresti hävityn sodan ja Versailesin rauhan sanelemista rajoituksista. Sen koko on yhä pieni, vaikka Versailesin rajoitukset on jo virallisesti purettu. Asevelvollisuus on palautettu ja määrärahoja kasvatettu tasaisesti, mutta silti väkeä on vähän ja sen varustus auttamatta vanhanaikaista.
Vähät voimat on organisoitu niin hyvin kuin vain mahdollista. Ilmavoimat on jaettu hävittäjä-, pommitus- ja maataisteluosastoihin. Merivoimien iskukykyisimmät alukset on yhdistetty Kriegsmarinen uuteen Hochseeflotteen. Nimitys, jonka Britit varmasti vielä muistavat viime sodan ajoilta! Maavoimat käsittävät noin 40:nen divisioonan verran joukkoja, jotka ovat eriasteisissa valmius- sekä varustustiloissa. Armeijan ylpeyden aihe ovat sen vasta muodostetut kolme panssaridivisoonaa. Alunperin suunniteltuja Panzer II, Panzer III ja Panzer IV taisteluvaunuja tykkeineen ja paksuine panssareineen ei tosin ole pystytty vielä yksiköille toimittamaan. Toistaiseksi toimeen on tultava kevyillä Panzer I harjoitusvaunuilla sekä laajalla, mutta kirjavalla, kokoelmalla panssariautoja.
Asevoimien vahvuus ei vielä riitä aseellisesti haastamaan oikeastaan ketään Saksan naapureista, kaikkein vähiten Ranskaa tai Iso-Britanniaa. Poliittisesti rajoja voi kuitenkin koitella! Versailesin rauhansopimuksen mukaisesti demilitarisoitu Reininmaa on jatkuva isku Saksan ylpeydelle. Maakunnan miehittäminen ja ottaminen näin täysipäiväisesti osaksi valtakuntaa testaisi länsivaltojen päättäväisyyttä nykytilanteen pitämiseksi.
Iso-Britannia ja Ranska jättävät meille nootin.. Siinä se! Ei mitään muuta reaktiota. Belgialta ei seuraa edes virallista protestia. Ei pakotteita, ei vastatoimia. Länsivallat ovat heikkoja.
Kesällä Espanjasta kuuluu kummia. Jatkuvien vaalitaistojen, mellakoiden ja kaatuvien hallitusten maassa on ilmeisesti viimein kyllästytty sekasortoon. Armeija on julistanut siellä itsensä valtion edustajaksi ja hallitusta pitäneiden sosialistien syrjäyttäjäksi. Vallankumous!
Espanjan armeija on ottanut haltuunsa suuria alueita maan pohjois- ja eteläosista. He ovat julistautuneet oikeiston ja katolilaisuuden edustajiksi, mutta ennenkaikkea fasisteiksi! Aloitamme välittömästi yhdessä Italian kanssa aputoimien organisoinnin. Neuvostoliitto on luvannut oman tukensa antamisen Espanjan hallituksen puolella taisteleville kommunisteille, mutta jälleen Ranska ja Iso-Britannia osoittavat jälleen impotenttisuutensa. He eivät tee mitään ja jopa estävät Neuvostoliiton ja yksityishenkilöiden avun saapumisen Espanjaan. Meidän laivojamme he eivät uskalla pysäyttää poliittisen selkkauksen pelossa.
Näin kuluu vuosi 1936. Teollisuutta rakentaen ja poliittisia rajoja etsien.
