Lätkäkevät vol 2

Kevät on sitten takana ja lätkäkausi mennyt lopulta aivan suunnitelmien mukaan. Tappara kompastui täysin omaan saamattomuuteensa ja jäi ansaitusti säälipleijareiden ulkopuolelle. Ehkä joukkue alkoi jo hyvissä ajoin keskittyä seuraavan vuoden joukkueen rakentamiseen. Jukka Rautakorven ja puolustuskiekon paluu ei kuulosta mitenkään pahalta näin kirvesrinafanin mielestä. Ensi kaudella ei varmaankaan tarvitse käydä enää katsomassa niitä 7-0 pelejä hipposhallissakaan. Tapparan alkukesän pelaajahankinnat tukevat tuota käsitystä myös. Pekka Tuokkola tekee paluun Sm-liigaan ja Tapparan organisaatiossa häneltä odotettaneen jälleen liigan valiotorjujan otteita. Hänen tehtäväänsä helpottamaan Rautakorven ja kumppaneiden uusiin hankintoihin kuuluvat mm. Ville Nieminen, Jarno Koskiranta ja puolustajista Markus Kankaanperä sekä Teemu Aalto. Tapparan pakistoon kuuluvat nyt siis Saravo, Mäntylä, Kankaanperä, Aalto, Leimu, Halme ja Kaijonmaa. Kenties liigan paras pakkikalusto?

NHL:ssä viime kuussa tuli myöskin pettymys eteen. Rangersin puhti ei lopulta yltänyt kuin kolmanteen sijaan asti. Stanley Cupin finaalipaikka jäi saavuttamatta. Rangersin nimetön tiukan puolustuskurin joukkue ei pystynyt kilpailemaan suuria maalimääriä tekeviä joukkeita vastaan kovin tehokkaasti koko kautena ja lopulta Devilsien Eurooppalaiset kaatoivat sinipaidat. Toivolla odotan, että New Yorkiin saataisiin ensi kaudeksi myös pari hyökkäyspään ja ylivoiman tehopelaajaa, joiden avulla ensi vuonna pääsisi loppuun asti.

Lätkä kevät

Pitkän hiljaiselon jälkeen voisi alkaa taas hieman kirjailemaan.

Kevät kuluu ja NHL:n ja SM-liigan runkosarja alkavat lähentyä loppuaan.

Tapparalla on tiukka paikka edessään. Muutama peli jäljellä ja viimeiseen playoff paikkaan 3 pistettä, eli yksi voitto. Kilpailu on kovaa, sillä Tapparan lisäksi myös SaiPa, HPK, Lukko ja TPS kilpailevat kahdesta alimmasta playoff sijasta. Kolme viidestä jää siis kisojen ulkopuolelle. Tapparalla on muutama peli kilpailijoitaan enemmän pelattuna, mutta jäljellä olevat pelit ovat nimenomaan näitä pahimpia vastustajia vastaan. Omat pelit voittamalla Tappara siis pääsisi vielä jatkopaikkaan kiinni.

Tapparan maalivahtipeli on ollut kaikesta huolimatta positiivinen yllätys. Alkukaudesta nimettömät Nieminen ja Metsola pelaavat melkein illasta toiseen yli 90% torjunta määrällä. Maalivahtien työtä toki helpottaa myös se, että Risto Dufva on luotsannut Tapparalle suhteellisen hyvin toimivan aluepuolustuspelin. Laukauksia tulee, mutta yleensä kaukaa ja rebound kiekot jäävät puolustukselle.

Tapparan heikkous sensijaan löytyy hyökkäyspäästä. Normaalisti hyvää puolustuspeliä pelaavat puolustajat tuntuvat lähes kädettömiltä hyökkäyksiin lähdöissä ja ylivoima pyörityksissä. Vai mitä joukkueesta kertoo se, että entinen JYP:in kaappipakki Kalle Kaijonmaa ja Pekka Saravo kaikkein tehokkaimpina puolustajina. Mutta eipä hyökkääjissä ole paljon enempää kehumista. Tapparan hyökkäysketjuista vain kaksi, tai pikemminkin puolitoista, pystyy luomaan tilanteita vastustajan päähän. Maaleja tulee vähän ja niiden eteen joudutaan tekemään valtavasti töitä. Tilannetta ei auta myöskään liigan selvästi huonoin ylivoima, johon ei koko kautena ole löydetty kunnon lääkkeitä. Jos Tappara mielii pelata edes sääliplayoffeissa, sen täytyy onnistua nollaamaan vastustajansa ja painimaan seuraavat neljä peliä, joissa vastaan asettuvat järjestyksessä Lukko, HPK, SaiPa ja TPS, voitokseen.

NHL:ssä Rangers on tällä hetkellä kuumaa tavaraa. Sinipaidat johtavat suvereenin ylivoimaisesti itäistä konferenssiä ja olivat ihan vastikaan asti huimassa voittoputkessa. Rangers kilpailee koko NHL:n kauden parhaasta recordista enää ainoastaan Detroitin ja Vancouverin kanssa. Vaikka runkosarjaa on vielä reilu parisen kymmentä peliä jäljellä, voidaan jo tässä vaiheessa sanoa Rangersin kotiedun kevään playoffeihin.

Lundqvistia on jo ehdotettu monissa piireissä tämän kauden Vezina trophyn saajaksi, eikä suotta. Hän pelaa ilmiömäistä peliä ja on käytännössä jokaisessa pelaamassaan ottelussa pelin tähdistöryhmässä mukana. Jotain Lundqvistin ilmiömäisyydestä kertoo se, että Rangersin kakkosmolari Martin Biron ei ole päässyt juuri edes haastajan asemaan joukkueessa, vaikka hänenkin tilastonsa ovat jopa joidenkin muiden joukkueiden ykköstorjujia paremmat.

Kuten Tapparallakin, myös Rangersin kenttäpelaajien vahvuus löytyy puolustuspäästä. Rangersin alivoima on liigan parasta, kenttäpelaajien blokkaamien laukausten määrä on ylivoimaisesti liigan suurin, oman- ja keskialueen turn overit ovat liigan vähäisimmät, vastustajan ylivoimahyökkäyksiä tai läpiajoja tapahtuu keskimäärin yksi per peli ja rebound laukausten määrä on hyvin pieni. Nämä yhdistetään hyvään maalivahtipeliin ja ei ole ihme, että saadaan yhtälö, jossa Rangers on voittanut valtavan määrän pelejä tehtyään itse vain 1-3 maalia. Ylivoima ei ole hääppöistä ja tilanteita tulee harvoin, mutta se yleensä riittää, jos vastustajalle samoja tilanteita tulee vielä vähemmän.